31.10.2010

Beringer ”Cause&Effect”


Viinilehden Bouquet Club järjesti Viini, ruoka ja hyvä elämä messuilla luennon viinin ja ruoan yhdistämisestä. Tällä kertaa puhumassa oli Niclas Tuomela Ruotsin Beringeriltä
Maistettavana oli Beringerin Stone Cellars Zinfandel Rosé,  Stone Cellars Chardonnay,Clear Lake Zinfandel ja Stone Cellars Cabernet Sauvignon. Lautasella oli sitruunaa, melonia, perunalastuja ja Mustapekkaa höystettynä chilihillokkeella.
Mitä opimme? 
  • Annoksen pääraaka-aineen ohella kastikeella on yhtä suuri vaikutus viinin valintaan. Eli ei se pihvi, vaan kastike huomioon viinivalinnan kohdalla. Kokonaisuuden balanssi ajaa pääraaka-aineen yli.
  • Suola muuttaa perusviinin mehumaiseksi
  • Kuiva valkoviini, varo annoksen makeutta, viinistä tulee olematon.
  • Annoksen makeus kuivattaa jäännössokeria omaavaa viiniä.
  • Suola tasapainottaa tanniinia.
  • Tanniininen viini - annoksen umani ja hapokkuus korostaa tanniinien karheutta
  • Chili ja muut tuliset annokset tykkäävät aavistuksen makeutta omaavasta roseesta.
  • Sushi, soijaa ja tippa sitruunaa päälle, lasiin saksalaista Rieslingiä.
  • Pippuripihvi, kokeile Blue Nun Riesling ( omalla vastuulla)
  • Kokatessa maista tarjottavaa viiniä ja sovita kokonaisuus kohdalle lisäämällä vaikka hyppysellinen sokeria tai suolaa kastikkeeseen. Eli tarvitse viiniä toisenkin pullon, koska tasapainon hakemiseen kuluu se ensimmäinen:)

28.10.2010

ESPANJA 28.10.2010


Kellarin maistelutila oli täynnä maistelijoita, laseja, juustoja ja mukavan rentoa tunnelmaa.
Illan aluksi Savoyn sommelier Antti Uusitalo kertoi sherryn kiehtovasta maailmasta. Hänen kanssa maistoimme Emilio M. Hidalgon Manzanilla ja Amontillado Medium Dry:n. Manzanillan sovitimme aperitiiviksi ja Manzanillan sienikeiton ja vahvojen liemien kumppaniksi.
Punaviineinä maistelimme neljä ”uuden tyylin” viiniä. Viineillä oli yhteisinä piirteinä rypäleiden tulo vanhoilta tarhoilta, ranskalaisentammen käyttö ja Parkerisoitunut runsas tyyli. Ne olivat tiiviitä, vivahteikkaita, suuria. Olisiko niitä sokkona vienyt Espanjaan? Itse en olisi, ne olivat kansainvälisiä huippuviinejä. Ajatuksella ja huolellisuudella tehtyjä, mutta ei kasvupaikan klassiselle tyylin mukaisia.
Olisiko kauden aikana syytä tutusta klassisempaan Espanjaan? Laita meille viestiä, jos kiinnostus heräsi!
Juustoina oli turkulaisen Vino Fino Finlandin loistavat Manchego DOP Gran Valle de Montecelo, Montenebro ja Rosmariinijuusto. Etenkin Montenebro ja Toron Numanthia olivat loistava pari!  Juustoja on saatavissa Hakaniemen kauppahallin Lentävästä Lehmästä ja Kauppatorin hallin Tuula Paalaselta. 

24.10.2010

Jyväskylä - Ei pöllömpi


Viikonloppu Jyväskylässä, ei muuta etukäteistietoa kuin reilun 3h junamatka…
Yöpuu ja Pöllöwaari..Wow..siis ihan totta. Symppis oikea vanha hotelli. Ei mikään steriiliketju, missä pitää katsoa ikkunasta ulos tietääkseen missä on. Tunnelmallinen, mukava, oikea boutique-hotelli keskellä Suomea. 
Hotellin ravintola, Pöllöwaari, on niittänyt mainetta, eikä turhaan. Viinilista on tasapainoinen, täynnä hienoja viinejä. Painotus on vanhassa maailmassa ja varsinkin, Bourgogne-osuus on herkullinen. Eikä hinnat pelota! 
Ruska-ajan herkkumenun kumppaniksi päädyimme Ramonetin Chassagne-Montrachet 1er  Cru Morgeotiin ja Denis Mortetit Gervrey-Chambertiiniin. Itsekehun uhalla, valinnat olivat loistavat!
Ruoka oli kerrassaan hyvää. Alkupalan pikkuahvenet olivat juuri sopivan kiinteitä, eivätkä liian etikkaisia. Hirvimedaljonki, hirveen hyvää!
Hyvänä lounaspaikkana voin suosittelen Soppabaaria: soppaa ja napsuja (pieniä suolaisia). Paikka sijaitsee vähän tylsästi kauppakeskuksessa, mutta se annettakoon anteeksi. Listalla on muutama keitto ja pasta, mutta niiden lisäksi nyt oli ”ekstrakeitto”, eli lista elää tilanteen ja raaka-aineiden mukaan. Pisteet siitä.

Kulttuurinnälkää kannattaa käydä sammuttamassa aseman lähellä sijaitsevassa taidemuseon grafiikkakeskuksessa. Kaunis vanha talo, tunnelmallinen tila vaihtuville näyttelyille.  

21.10.2010

Joensuu Vol 2


Uusinta vierailu Joensuuhun. Valitettavasti Kielon oli täynnä hyvissä ajoin ennen kaavailtua tarkistuskäyntiä. Pitänee siis vielä(kin) mennä uudestaan. Tämän takia illalliselle menimme kaupungin ”ykkös-italialaiseen” La Passioneen. Paikka sijaitsee ”joen väärällä puolella” korkean, tuulisen ja jäisen sillan vieressä. Kesällä paikka joen varressa on varmasti upea, eikä kaupungin valot nyt synkkänä syksynä pahalta näyttäneet. 
Paikassa on 2 puolta, pizzeria ( tämän yhteydessä on pieni herkkupuoti tai tiski oikeastaan) ja à la carte. Vastaanotto oli ystävällinen, mutta kiireinen. Tämä sama kiire jatkui koko illan ajan vaikka paikka ei ollut täynnä ja henkilökuntaa oli runsaasti. Listalla oli useita aperitiiveja, mutta kukaan ei ehdottanut, että tilaisimme niitä. Sitten itse asiaan, ruokaan. Kauniisti sanottuna hämmentävä kokemus. Alun bruscetta mistin leipä oli kivikovaa ja lohi oli nähnyt parhaat päivänsä monta päivää sitten. Sahrami simpukkakeitto sitä vastoin oli maukas, nautittava. Pääruoan karitsa oli hyvää, provoloneperunat suorastaan loistavia. Sitä vastoin kesäkurpitsa-pinaattinyytin metäsienirisotto oli vaihtunut paahdettuihin kasviksiin. Höh. Nyytti oli pinnalta hyvä, kypsa ja maukas, mutta sisältä raaka ja raskas. Jälkiruokaa emme kokeilleen, mutta ostimme puodista mukaan muutaman palan juustoja, etenkin provolone oli oikein hyvää.
Liki torin laidalla sijaitsee Deli-China, ilmeisesti paikan paras kiinalainen. Samalla paikka on yksi Suomen vanhimmista kiinalaisista ravintoloista, perustettu 1989. Pöytää emme saaneet lauantai iltapäivänä. Siispä otimme mukaan valikoiman ruokia. Ei järisyttävää, mutta ei yhtään moitittavaa. Voittaa mennen tullen 90% Hesan take away kiinalaisista.

13.10.2010

Nature- viinit 13.10. Vinoteekissa


Olivatko viinit erilaisia? Hmm..olivat. Parempia? Ehkä. Ainakin poikkesivat valtavirrasta. 
Sulfiitittomuus tai niiden niukka lisääminen ei maistunut viineissä. Se mikä maistui, oli puhdas, selkeä hedelmä. Rakenteeltaan ne eivät olleet ”moderneja”=raskaita, vaan reilusti keskitäyteläisiä.  Toimivuus ruoalle on ihan toista luokkaa kuin tarkasti tehdyissä viineissä. Samoin dokabiliteetti on kohdallaan, eli niitä on ilo juoda enemmänkin;)
Ajatus puhtaista raaka-aineista on yleisesti hyvänä pidetty. Miksei sama idea  kanna viineihin saakka? Onko kyse markkinoinnista? Isoilla kauppiailla ja viinimeijereillä on rahaa valtavia määriä mainontaan, pienillä riippumattomilla tuottajilla taas ei, eikä heillä taida olla siihen haluakaan, viinit myyvät muualla itse itseään.
Onneksi meillä on Jarno Malmberg ja Funky Wine Imports! Jarno omaa saman intohimon, kuin monet tuottajat, seisoo sanojensa takana ja innostuu asiasta. Hänet täytyy ”kokea”, eikä voi olla uskomatta hänen sanomaansa. Jarno antaa mielellään lisätietoja viineistään ja niiden huimista tuottajista.