29.4.2011

Ekku Naski, viinialan sekatyöläinen



Meriupseerista viinifriikiksi
Alku aina hankalaa
Viiniharrastukseni alkoi v 1988 kun liityin edellisenä vuonna Helsinkiin perustettuun viiniseura Munskänkarnan osastoon. Näinä aikoina myös viinibuumi alkoi heräillä maassamme. 
Viinejä oli tullut ”nautiskeltua” tähänkin saakka, mutta lähinnä linjalla Vin Rouge de Algerie – Castillo del Monte – Jugoslavanski Ritzling, kaikki varsinaista peruskuraa.
Olen koko ikäni tykännyt ruoanlaitosta ja alkoi tuntua että homma ontuu pahasti, kun viinitietous ja viinien ja ruoan yhdistäminen olivat alkemiaan verrattavaa salatiedettä.
Munskänkarnan alku oli noviisille todellinen onnenpotku, teimme nimittäin heti keväällä kahden viikon matkan Burgundin viinialueille. Yhdistyksellä ei ollut vielä viinimatkojen järjestämisen taitoa, joten oppaamme tulivat Englannista. Heidän ansiostaan alueen huipputalojen ovet aukenivat ja laatuviinien tarjoilu vierailijoille lähes ilmaiseksi oli vielä itsestäänselvyys. Pinot Noirin salat aukenivat parhaalla mahdollisella tavalla.  
Ahkera osallistumien Munskänkarnan tastingeihin kasvatti vähitellen viinitietoutta ja jäsenten innostus yhdistyksessä 1990-luvulle tultaessa oli suurta. Järjestelmällistä koulutusta alettiin viritellä Ruotsista saatavin koulutus- ja testipaketein.
Meriupseeritausta
Palvelin ammattini vuoksi 1990-1991 Libanonissa kansainvälisessä UNIFIL:in esikunnassa, joka johti alueen monikansallisia pataljoonia. Lähi-idän viinit sekä ruoat tulivat tämän vuoden aikana viini- ja ruokafriikille tutuiksi.
Jäin 1995 täysinpalvelleena eläkkeelle meriupseerin virasta. Ammatissa oli vierähtänyt kolme vuosikymmentä. Samoihin aikoihin Helsingin Munskänkarnan monivuotinen puheenjohtaja Juhani Pääkkönen luopui työkiireiden takia tehtävästä ja suostuin ottamaan homman vastaan. 
Helsingin Munskänkarnan puheenjohtajana
Toimin puheenjohtajana lähes seitsemän vuotta. Toiminta oli vilkasta, vuodessa järjestimme jopa 15-16 tastingia sekä lukuisia viinimatkoja Eurooppaan. 
Tämäkin yhdistys on suomalaisittain normaali, puheenjohtaja tekee valtaosan hommista, joten tekemistä riitti, mutta toisaalta kokemus viinialalla kasvoi. Tänä aikana aloitin myös vastaperustetun Koti ja Keittiö-lehden viinipalstan maistajaisryhmässä.
Vuoden Viinit kilpailu syntyy ja vankistaa asemansa Suomessa
1990-luvun loppupuolella yhdistyksessä heräsi ajatus viinikilpailusta Suomessa. Tosin kenelläkään ei ollut aavistustakaan miten tällainen kilpailu järjestetään. Saimme kuitenkin riittävästi perustietoja Ruotsista, loimme puitteet ja säännöt sekä lähetimme kilpailuhaasteet maamme viiniedustajille. Ensimmäiseen kilpailuun osallistui 176 viiniä, mikä rohkaisi jatkamaan. 
Parin vuoden kuluttua perustimme kilpailulle oman yhdistyksen - Vuoden Viinit kilpailu ry:n. Pääosa tuomareista tuli Munskänkarnasta, joten tiivis yhteistoiminta sinnepäin oli välttämätöntä.
Nyt kun 14. kilpailu on takanapäin, se on lunastanut paikkansa maamme viinimaailmassa. Vuosittain kisaan tulee mukaan 30-35 viiniedustajaa lähes 500 viinillä. Kilpailusarjoja on parikymmentä, sarjakoostumus on vaihdellut hieman vuosittain. 
Kussakin sarjassa parhaat viinit palkitaan diplomein ja kunniamaininnoin. Yksi viineistä saa erikoismaininnan Vuoden Viini. Kilpailusta saa tarkemman kuvan kotisivuiltamme www.vuodenviinit.com 
Kilpailu toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Ammattitaitoisia tuomareita on mukana parikymmentä ja avustajia puolenkymmentä. Tuomarit maistavat ja arvostelevat sokkona lähes 500 viiniä. Tahti on 70-80 viiniä päivässä n kuuden tunnin aikana. 
Kiinnostusta tuomarointiin riittää, koska missään muualla Suomessa ei voi maistaa ”ilmaiseksi” tällaista määrää viinejä ja tätä kautta kehittää viiniaistejaan. Riittää kun uhraa kilpailulle vapaa-ajastaan muutaman alkuvuoden viikonlopun. Toki tuomariksi pääsy edellyttää vankkaa ja tunnettua viinitaustaa. 
Viinilehtorina Laureassa
1990-luvun lopulla kävin pyynnöstä luennoimassa Laurea ammattikorkeakoulussa muutaman tunnin viineistä. Viinikoulutus Laureassa oli tällöin hajanaista ja satunnaista. Koulu pyysi minua rakentamaan kahden opintoviikon, n 45 tunnin koulutusjakson nimeltä Wine & Dine ja tulemaan kouluun viiniopettajaksi. Koska koululla on myös kansainvälistä oppilasvaihtoa, viinikoulutus nähtiin sopivaksi vapaaehtoisaineeksi myös ulkomaisille oppilaille. 
Rakensin siis opetusohjelman suomeksi ja englanniksi. Pian opetus muuttui pelkästään englanniksi ja se toteutettiin kevätlukukausina. Oppilaita oli joka kurssilla 20-25, joista yleensä yli puolet oli ulkomaalaisia. Opetus sitoi melkoisesti varsinkin kun vietämme mielellämme vaimon kanssa laatuaikaa mökillämme viitisen kuukautta vuodessa. Siksi seitsemän vuoden opetusjakson jälkeen luovuin tästä tehtävästä.
Viinimatkoja maailmalle
Puheenjohtaja-aikanani vedin pari viinimatkaa Eurooppaan. Se innosti katselemaan viinimaailmaa laajemmaltikin. Vietimme vaimoni kanssa kuusi viikkoa Etelä-Afrikassa Milleniumin aikaan vieraillen lukuisilla viinitiloilla.  
Tästä rohkaistuneena järjestin 2000-luvun alussa runsaan parin viikon viinimatkat jo tuttuun Etelä-Afrikkaan sekä myös Chileen ja Argentiinaan. Näillä matkoilla oppii viineistä verrattomasti enemmän kuin luennoilla ja tastingeilla kotimaassa. On mielenkiintoista ja antoisaa kuulla paikan päällä viinitekijöiden kertovan omasta viinifilosofiastaan ja nähdä omin silmin miten kullakin tilalla toimitaan. 
Viinikirjoittajaksi
Samoihin aikoihin Koti ja keittiö-lehden viinipalstan kirjoittaja luopui tehtävästään ja lehti pyysi minua tilalle. Otin homman vastaan ja nyt on jo yhdeksäs vuosi menossa asiantuntevan arvostelijaraadin tukemana. Vuodessa syntyy viiniarvostelut kymmeneen numeroon, joita kutakin lukee lähes 190.000 suomalaista. 
Tehtävä avaa myös hienon mahdollisuuden tavata vuosittain runsaasti viinintekijöitä heidän tullessaan Suomeen esittelemään tuotteitaan. 
Viime vuosina olen tehnyt myös joidenkin ravintoloiden viinilistoja.
Summa summarum: Parissakymmenessä vuodessa viiniharrastus on muuttunut lähes ammatiksi sillä erotuksella että voi itsenäisesti määrittää tekemisiensä määrän. Tämä on sitä eläkeläisen valinnan vapautta!
Kotilokki Koponen ja hänen rouvansa
Näin keväällä katse suuntautuu taas kesämökillemme Pyhtään Kaunissaareen, missä olen viettänyt kesiäni aina pikkupojasta alkaen. Oma mökki oli mahdollista hankkia sieltä runsaat kymmenen vuotta sitten. 
Pihapiiriimme ilmestyi uskollinen kotieläin: kalalokki, joka kesyyntyi ja sai nimen Koponen. Hän saapuu uskollisesti vuosittain samaan aikaan kuin me eli vapun kieppeillä, ja muuttaa jonnekin etelään jo heinä-elokuun vaihteessa. Hän avioitui pari vuotta tulonsa jälkeen ja nyt herra ja rouva aikaansaavat mökkimme katolle rakentamaansa pesään joka vuosi pari-kolme piipittävää karvapalloa.  
Ja huolto pelaa. Koposet saavat joka aamu herkkuaamupalansa, Oltermanni-juustoa mökin kaiteelle. Jos on lämmin aamu, sisäsiisti pariskunta marssii avoimesta ovesta tupaan aterioimaan. Iltapäivällä he tulevat usein katselemaan televisiota ja odottamaan seuraavia herkkupaloja. Jos ruokaa ei ala kuulua, he kyllä tuovat närkästyksensä julki kovaäänisesti.
Myös Jätehuolto Koponen toimii, koska kaikki muukin ruoka ja tähteet kelpaavat paitsi suklaa, lakritsa ja ukkoetanat. Vastapalveluksi pariskunta pitää pihan puhtaana muista lokeista käymällä niiden kimppuun ilmataisteluin kuin I-maailmansodan kuuluisin lentäjä Punainen Paroni aikanaan.
Tämä on sitä mökkielämää!
Hummaa ja äyriäisiä
Ruoan suhteen meillä on vaimon kanssa sopimus: hän ei laita ruokaa enkä minä tiskaa. Ruoanlaittajana rohkenen antaa ohjeet parista lempiannoksestamme.
Humma eli heppa on meidän ehdoton must, joten suosittelen kokeilemaan seuraavaa helppoa ja maukasta pihviateriaa
Humman sisäfilepihvit (ulkofilekin käy), friteeratut maa-artisokkalastut ja nopea kermakastike
Ota varttikilo humman sisäfilettä/syöjä ja nuiji fileet nyrkillä runsaan sentin paksuisiksi. Suolaa sormisuolalla ja rouhi päälle reilusti mustapippuria. Paista tavallisella tai parilapannulla kohtalaisella lämmöllä pari minuuttia per puoli (medium-). Sivele päälle runsas teelusikallinen härkä- tai riistafondia ja kääri pihvit alumiinifolioon vetäytymään muutamaksi minuutiksi.
Kaada kattilaan n 0,5 dl kuohukermaa/ruokailija. Lisää rouhittua mustapippuria, muutama tippa sitruunamehua, sipulifondia, riistafondia, soijaa sekä curry- ja paprikajauhetta (käytä mielikuvitusta). Kiehauta muutama minuutti kunnes kastike sakenee sopivaksi. Em. aineissa on suolaa, joten sitä ei erikseen tarvita.
Ota 100-150 g maa-artisokkaa/ruokailija (palsternakkakin käy). Kuori ja höylää juustohöylällä ohuiksi lastuiksi (palsternakasta pitää käyttää myös kuoret). Kuumenna laakeassa astiassa tai frittikeittimessä öljy n 180-asteiseksi ja friteeraa lastut kauniin ruskeiksi ja rapeiksi (n 4-5 min). Nostele pois öljystä reikäkauhalla ja suolaa varovasti.
Ja sitten ei muuta kuin pihvi, kastike ja lisukkeet lämmitetylle lautaselle. Seuraksi raikasta salaattia ja tuhtia punaviiniä, esim. maailmankuulua lemppariani Libanonista: Chateau Musar. Alkon tilausvalikoimassa (nro 954 277) on meneillään vuosikerta 2003 hintaan 31,40 € /pullo.
Jos vakiovalikoiman viini kelpaa, niin tässä Vuoden Viinit tuomarienkin suosikki, australialainen Peter Lehmann Stonewell Shiraz on paikallaan, numero on 445 847 ja hinta 39,90 €. 
(Samaan hintaan irtoaa ravintolassa n 10 € peruspunkku.)  
Äyriäispuolelta suosittelisin seuraavaa helppoa viritelmää:
Paistetut kampasimpukat ja hollandaisekastike.
Marinoi (tuoreita) kampasimpukoita puolisen tuntia (3-4 kpl/annos) 
  • öljyä
  • sitruunamehua 
  • persiljaa
  • tuoreita chilipaloja (ei siemeniä) tai chilijauhetta
Hollandaise:
Yhteen annokseen: 50 g voita, 1 keltuainen, 0,5-1 tl sitruunamehua, 1 rkl vettä, ripaus valko- ja cayennepippuria
Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Laita toiseen kattilaan keltuaiset, vesi, sitruunamehu ja mausteet ja vatkaa varovasti sekaisin. Kaada joukkoon voi ja sekoita.
Kuumenna suuremmassa kattilassa vesi kiehumapisteeseen. Laita kastikeseos höyryyn (ei veteen) ja vatkaa kunnes kastike sakenee samettimaiseksi (n 5-10 min). Älä kuumenna kastiketta liikaa muuten se leikkaa ja muuttuu ryynimäiseksi.
Jos kastike leikkaa, laita puhtaaseen kattilaan pari rkl lämmintä vettä ja lisää juoksettunut kastike ohuena nauhana koko ajan vispaten. 
Kuivaa kampasimpukat talouspaperilla ja paista kuumalla pannulla 15-20 sek/puoli (pitempi paistoaika sitkistää herkän raaka-aineen). Suolaa ja pippuroi varovasti.
Annostele kastike lautasille ja lisää päälle kampasimpukat sekä koristeeksi ripaus vihreää ja lohko sitruunaa.
Tarjoa lisukkeena paahtoleipää.
Viiniksi sopii tämän vuoden Vuoden Viini: Mud House Marlborough Sauvignon Blanc Uudesta-Seelannista. Alkon numero on 569 227 ja hinta 12,94 €.
Bon Appetit !

28.4.2011

AHVENANMAAN SAMPPANJAT HUUTOKAUPPAAN



Viime vuonna Ahvenanmaan vesiltä löydetyistä 1800-luvun samppanjapulloista pari huutokaupataan kesäkuun alussa. Juglar ja Veuve Clicquot-samppanjaa saa siis nyt hieman tavallista korkeampaan hintaan..
Kaikkiaan pulloja löydettiin 145 kappaletta ja niiden arvellaan olevan vuoden 1840 tienoilta. Viileä lämpötila ja pimeys meren pohjassa ovat pitäneet viinit jonkinasteisessa kuosissa ja pulloissa oleva paine on pitänyt meriveden poissa.

27.4.2011

VIIKON KUPPILA - LONTOO – NOURA



Libanonilainen ravintolaketju, joita löytyy eri puolilta Lontoota, on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Palvelu on ystävällistä, ruoka hyvää ja viinihinnoittelukaan ei ole posketonta.
Päivällä voi tilata pelkkiä meze-settejä ja kello kuuden jälkeen erilaisia meze-menuita, vegemenuista lampaaseen ja kaikkea siltä väliltä, hinta alle 40 puntaa ja ruokaa on enemmän kuin jaksaa syödä. Alkuun tuodaan pöytä täyteen mezejä, sitten kanaa, lihaa, lammasta, vihanneksia, valkosipulitahnaa, tuorevihanneskori ja ties mitä. Jälkiruoaksi taas kannetaan valtava lajitelma libanonilaisia leivonnaisia ja kotijäätelöä sekä sorbetteja, palanpainikkeeksi minttuteetä tai kahvia. Huh! 
Myös hengästyttävän pitkä menu on tarjolla koko päivän.
Näissä mezeissä ei ole fuskattu ja lämmintä tuoretta leipää tehtaillaan pöytään taukoamatta. Suosittelen ! Kiva baari alkuistuskeluun ja arabimusiikin volyymi ei häiritse. Kaunis ravintola ja kerrassaan mainio paikka.
122 Jermyn Street, Piccadilly, London SW1Y 4UJ
Tel: 020 7839 2020 nouracentral@noura.co.uk, tai kaikki www.noura.co.uk

Viikon kuppila - Rivoletto



Rivoletto on niitä harvoja ”italialaisia” ravintoloita, missä homma on pysynyt kasassa vuosia. Sisustuskin on pysynyt viimeiset vuodet samana ja niin taitaa olla listakin.
Ruokalista on pitkä ja sieltä löytyy kaikkea: pitkä lista antipastia, pastoja, pizzaa, kalaa, sekä lihaa. Kaikkea on ja paljon. Hyvin harvoin päädyn muuhun kuin pizzaan. Pitäisi kai joskus rohkaista itsensä kokeilemaan jotain aivan muuta. Rivoleton pizzat kuitenkin ovat yksiä kaupungin parhaista. Ei liikaa kikkailua, hyviä raaka-aineita, eikä mitään liikaa ja sopivan rapea pohja. Ei siis yllätyksiä. Ehkä hyvä niin, sillä eteen tulee mitä odottaa. Varmuuden iloja. 
Tällä kertaa tuli otettua Grotta: salamia ja gorgonzolaa. Yllätykseksi ei raaka-aineista huolimatta liian suolaista, mutta melko raskasta kylläkin, mutta sitä voi salamipizzalta  odottaakin. Yleensä olen kyllä päätynyt Ortolanoon: parmankinkkua ja vuohenjuustoa. Vaihtelu virkistää, jos seuraavalla kerralla olisi niin rohkea ja ottaisi jotain muuta kuin pizzaa! 
Viinilista on ihan kelvollinen, ei suuria tunteita herättävä. 
Oikein mainio paikka, kun ei hae uusia järisyttäviä elämyksiä.

PORTUGALIN MAANPETTURI



Juuri ilmastonmuutoskonferenssista palanneena ja pää ekologista oppia täynnä ei voi kuin ihmetellä Portugalin suurimman tuottajan Sograpen päätöstä sulkea viinejään kierrekorkilla. Eipä tämä ole ensimmäinen kerta, mutta on se melko harvinaista tässä luonnonkorkkien luvatussa maassa. Korkkiteollisuus työllistää Portugalissa pelkästään yli 100.000 henkeä ja korkkipuut ovat luonnonvara, jota täytyy vaalia. 
Saimme Marbellan ilmastonmuutoskonferenssissa aikamoisen oppitunnin luonnonkorkin tärkeydestä ympäristöystävällisessä toiminnassa. Puita ei kaadeta ja ne kuoritaan käsin ilman saastuttavia koneita. Puut imevät itseensä ilmastosta hiilidioksidia 10 tonnia enemmän kuorittuna, joten luonnonkorkin käytön vähentäminen heikentää selkeästi metsien tilannetta.
Korkkeja riittää tarpeeksi markkinoille, eikä korkkipula uhkaa. Ne ovat lisäksi nykyään parempaa laatua ja korkkivikaa esiintyy CFCAn (Cork Forest Conservation Alliancen) mukaan noin prosentissa kaikista viineistä. Kierrekorkin valmistaminen aiheuttaa CFCAn mukaan 24 kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä luonnonkorkin valmistamiseen nähden, kierrekorkki ei ole kierrätettävissä, eikä häviä luonnosta luonnonkorkin tavoin. Luonnonkorkille on myös kehitetty kierrätysjärjestelmä useiden maiden supermarketteihin, joiden laatikoihin käytetyt korkit voi palauttaa. www.corkreharvest.org.
Sograpen Quinta de Azevedo Vinho Verden sulkeminen kierrekorkilla on saanut varmasti maan viini- ja korkkiteollisuudessa keskustelua aikaiseksi. Portugali vastaa puolesta maailman korkkituotannosta ja 80% viinien korkeista. Kuinka älykästä on lähteä polkemaan oman maan merkkituotetta varsinkin silloin, kun maa kärsii pahasta talouskriisistä. 

20.4.2011

HUIPPUTASTING MARBELLASSA



Marbellassa järjestetyssä Ilmastonmuutos ja Viini-konferenssissa järjestettiin mainio tasting, johon paikan päällä olleiden lisäksi sai porukka ”osallistua” netin välityksellä.  Tilaisuuden järjestäjän, Espanjan ensimmäisen Master of Winen, Pancho Campon mukaan osallistujia olikin sitten 12.000..
Me paikan päällä olleet maistoimme 9 huippuviiniä Concha y Torolta, Emilianalta ja Campo de Borjalta. Eikä ollut hullumpaa!

Emilianan orgaanisesti viljellyt viinit maistettiin ensin. Novas Winemaker´s Selection Syrah 2009 oli tiukan pippurinen ja uskomattoman vahva, tumman marjainen viini. Syrahin lisäksi pulloon oli laitettu 7 % Merlot´a ja 5 % Viognieria. 
Coyam Assemblage 2008 oli sekoitus, johon oli todella laitettu lähes kaikki punaiset lajikkeet, mitä saattaa keksiä, pääosin viini on kuitenkin 37 % Syrah, 25 % Cabernet Sauvignon ja 28 % Carmenere. Sitten vielä Merlot, Petit Verdot, Malbec, Mourvedre. Novas maksaa Espanjassa 15€ ja Couyam 20€.
Concha y Toron esitelmän jälkeen maistoimme Gran Reserva Serie Riberas Sauvignon Blanc´in, joka oli sitruksinen ja tiukan mineraalinen viileältä alueelta. Loistavat tasapaino aromeilla ja hapoilla, puhdas ja raikas kuiva viini, alle 2 g jäännössokeria.
Gran Reserva Serie Riberas Carmenere 2008 oli mustanpuhuva viini täynnä tummaa marjaa ja kuningatarhillomaista aromia. Carmereneren lisäksi 10 % Cabernet Sauvignonia ja 7 kuukautta ranskalaisessa ja jenkkitammessa.
Gran Reserva Serie Riberas Syrah 2008, viini, jossa on lihaisuutta ja pippuria tiukasti konsentroituneena ja erittäin pitkä jälkimaku. Hintaa Espanjassa 12€ ja 14% alkoholia.
Sitten päästiin tastingin parhaiden viinien ääreen. Campo de Borjan Cayus 2009, 100% Garnacha St.Cristolta.
Yrttinen, eukalyptuksinen, elegantti viini, jossa on pehmeät tanniinit. Tiukka, hieno jälkimaku. 12€.
Fagus 2008 Garnacha, loistava viini, eukalyptusta, vadelmaa, pehmeän hedelmäinen, mutta ei hillomainen. Tyylikkään mineraalinen viini, joka on syntynyt rautapitoisesta maasta. 21€.
Berola 2009 Bodegas Borsas, viini, jossa hyvät hapot. 3-4 kk uudessa tammessa kypsytettyä Garnachaa ja Syrah´ia.
Pehmeä ja herkullinen viini. 12€.
Sitten se huippu, Alto Moncayo 2007 Bodegas Borsas. Loistava tuoksu, jossa balsamicoa, minttua, eukalyptusta. Pehmeä Garnacha vanhoista köynnöksistä, jonka on tehnyt tilan australialainen viinintekijä. 25€.
Campo de Borjan viinit esitteli Pancho Campo, joka on tastingin vetäjä vailla vertaa, musiikki pauhaa ja mies puhuu.
Pancho pitää esiintymisestä ja se näkyy, mutta siitä nauttii myös kuulija. Pancho kävi Garnachan läpi SWOT-analyysillä ja voi vain todeta, että lajike on kuin Penélope Cruz, oikeissa käsissä siitä tulee tähti. Pedro Almodóvar ja Ch.Rayas ovat näitä tähdentekijöitä. 
THINK GLOBALLY – ACT LOCALLY

COPPOLAN TILALLE VIININTEKIJÄ MARGAUX´STA


Francis Ford Coppola on palkannut Napa Valleyn Rubicon-viinitilalle johtajaksi sekä viinintekijäksi Ch. Margaux´n Philippe Bascaules´n. Samalla Coppola on ilmoittanut palauttavansa tilan nimeksi alkuperäisen Inglenookin, jonka jäljet johtavat Suomeen.
Inglenook on perustettu ja vuonna 1879 ja se päätyi Coppolan käsiin vuonna 1975. Nyt palkatun Bascaules´n tehtäväksi on annettu palauttaa tila entiseen loistoonsa. Ainakin tarhoille on suunnitteilla parannuksia sekä uuden viininvalmistamon rakentamispäätös on tehty. Bascaules jättää Ch. Margaux´n 21 vuoden jälkeen ja ryhtyy yhteistyöhön Stéphane Derenoncourtin kanssa, joka on vastannut Rubiconin viininteosta vuodesta 2008.

9.4.2011

VANHA MAAILMA JYRÄÄ



Vihdoinkin, mikäli on uskominen Rabobankin viimeisimpiin lukuihin. Ranska, Italia ja Espanja ovat päässeet kaksinumeroisiin viennin kasvulukuihin viime vuonna, johon eivät kaikki uuden maailman viinimaat kyenneet. Useat uuden maailman maat eivät kasvattaneet vientiään, Etelä-Afrikka laski 2 prosenttia ja Chilen sekä Australian luvutkin olivat vain parin prosentin nousussa.
Rabobankin mukaan tosin uuden maailman lukuihin vaikuttavat voimakkaasti valuuttakurssit, joten tässä ei ole ihan koko totuus. Toisaalta ympäristökysymysten edessä viinin rahtaaminen toiselta puolelta maapalloa alkaa herättää yhä enemmän kysymyksiä.
Kiina on edelleen nopeimmin kasvava markkina-alue ja siellä ykkösenä on niin ikään Ranska, joka on luonut hyviä suhteita maahan jo 1980-luvulta lähtien.

7.4.2011

BORDEAUX 2010


En primeur, eli viinien ennakkomaistaminen on täydessä touhussa Bordeaux´ssa ja vuosikerrasta arvioidaan tulevan korkeahappoinen, tanniininen ja korkea-alkoholinen. Kesä oli normaalin lämmin ja elokuussa yöt olivat viileitä, jonka lisäksi kasvukauden aikana oli todella kuivaa. Sadot ovat normaalia pienemmät, viineille veikataan pitkää ikää ja hintojen toivotaan laskevan. Näin ei kuitenkaan todennäköisesti käy, sillä pienempi sato ja kovempi kysyntä Aasiasta ja Yhdysvalloista eivät tue hintojen laskua.
Vuosikertaa 2010 pidetään klassisena Bordeaux-vuosikertana, joka on tulosta hitaasta ja pitkästä kypsymisestä. Edellisvuoden 2009 viinit ovat pyöreämpiä ja pehmeämpiä kuin tämä hyvin konsentroitunut vuosikerta. Sadot ovat Médocissa 20% pienemmät ja useiden alan ammattilaisten mielestä alkoholipitoisuuksien puolesta viinit alkavat jo muistuttaa kalifornialaisia. Merlot pitäisi vaihtaa Cabernet Sauvignoniin ja köynnösten huoltoon alkoholipitoisuuden alentamiseksi on pikaisesti ryhdyttävä. Tuottavammat juurakot nostaisivat satoa, joka kasvaessaan saattaisi alentaa sokeripitoisuuksia rypäleissä. Médoc on monen asiantuntijan mielestä joka tapauksessa vuoden 2010 huippualue.
Vuosikertoja 2009 ja 2010 verrataan huippuvuosiin 1989, 1990, 1995 sekä 1996. 

VIIKON VIINITYYPPI – ANNE TRIMBACH



Tällä kertaa ei puhuta niinkään ruoasta, vaan loistavista viineistä. Alsacen yhden vanhimman viinitilan, Trimbachin, tuorein ja jo 13. sukupolven edustaja, Anne Trimbach piipahti Suomessa maistattamassa talon viinejä. Pääsimme hyvin sisään eri maaperien vaikutukseen viineissä ja maaperiä löytyykin Trimbachin tarhoilta niin montaa erilaista, että he voisivat tehdä sataa erilaista viiniä.
Trimbachilla viiniä on tehty vuodesta 1626 ja suurin osa on valkoviinejä, joista meiltäkin löytyy Alkon hyllyistä useita. 1600-luvulla viljely aloitettiin Riquewihrin kylässä ja sitä laajennettiin myöhemmin Ribeauvillén alueelle, jossa tilan tarhat nykyisin sijaitsevat. Ribeauvillén maaperässä on runsaasti kalkkikiveä, joka sopii mainiosti Alsacen kuninkaan, Rieslingin viljelyyn. Viinejä viljellään orgaanisella ideologialla, lutte raissonnéella, jossa kemikaaleja pyritään käyttämään niin vähän, kuin mahdollista. Minkäänlaista sertifiointia he eivät aio hankkia, eivätkä myöskään noudata Alsacen Grand Cru-säädöksiä, joten sitäkään merkintää ei etiketeistä löydy. Trimbach merkitsee parhaat viininsä kultaisella etiketillä ja asiat eivät muutu miksikään ainakaan niin kauan, kuin vanhempi sukupolvi on elossa.
Kauppatieteitä Strasbourgissa opiskelleen Annen tie vei takaisin perheen viinien ääreen, mikä tuntuu maailman luonnollisimmalta valinnalta. Kun suku on iät ajat tehnyt viinejä ja niiden ääreen on Annekin kasvanut, ei turhia paineita pääse syntymään. Anne kiertää markkinoimassa viinejä ympäri maapalloa ja mikä on näitä viinejä esitellessä!
Trimbach Gewurztraminer 2007 17,99€ tilausvalikoima
Jäännössokeria 7-8g/l, 14% alkoholia. Runsas ja mausteinen viini aasialaiselle ruoalle
Trimbach Pinot Gris Réserve 2007 16,98€
Jäännössokeria 9g/l, 13% alkoholia. Hanhenmaksalle, pateille, savukalalle ja aasialaiselle ruoalle
Trimbach Pinot Gris Réserve Personelle 2004 29,90€
Jäännössokeria 11g/l, 14% alkoholia. Tuhti viini ankalle, hanhenmaksalle ja rasvaisille kaloille
Trimbach Riesling 2009 15,98€ tilausvalikoima
Jäännösokeria 3,8g/l, 12% alkoholia. Raikas kalaviini
Trimbach Riesling Réserve 2009 18,99€
Jäännössokeria 6g/l, 13% alkoholia. Mineraalinen ja sitruksinen viini kalalle
Trimbach Riesling Cuvée Frédéric Emile 2005 44,90€ tilausvalikoima
13% alkoholia, kuiva. Huippuviini sellaisenaan tai kaloille ja äyriäisille
Trimbach Riesling Clos Sainte Hune 2004 134,90€ 36 pulloa tulossa Arkadiaan
Jäännössokeria 5g/l, 13% alkoholia. Täyteläinen ja runsas viini, loistopari hanhenmaksan kanssa
Trimbach Riesling 2002 Vendanges Tardives 2002
Jäännössokeria 43g/l, 13% alkoholia. Upea jälkiruokaviini tai jälkiruoaksi sellaisenaan
Sainte Hune on Trimbachin huippuviini, jota viljellään 1,67 hehtaarin tarhalla, jonka köynnöksillä on ikää 45 vuotta. Vuosituotanto on 7000-8000 pulloa.

6.4.2011

Kofi Annan ilmastonmuutoskonferenssissa Marbellassa



Entinen YK:n pääsihteeri ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja Kofi Annan on ensi viikolla pääpuhujana Marbellassa järjestettävässä ilmastonmuutosta käsittelevässä konferenssissa. Tapahtuman järjestää jo kolmatta kertaa Espanjan ensimmäinen Master of Wine, Pancho Campo.
Kofi Annan keskittyy puheessaan kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun merkitykseen taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Annan puhui samasta aiheesta viime marraskuussa Sveitsissä ja erityisesti maanviljelystä, jossa tarvitaan paljon vettä kastelua varten.
Edelliseen konferenssiin osallistui yli 400 henkeä 40 eri maasta. Konferenssi on kohdistettu viinialan ammattilaisille, kuten enologeille, alan tiedemiehille ja viininviljelijöille. Ilmastonmuutos koskettaa suurta osaa viiniteollisuutta ja siitä syystä vuonna 2006 näitä konferensseja alettiin järjestää, jotta mahdollisimman monet tarttuisivat toimiin muutoksen hidastamiseksi. Puhujia on eri puolilta maailmaa ja joukossa on mm. biodynaamisen viljelyn kuningas Nicolas Joly, maaperätutkija Claude Bourguignon, viinintekijät Carlos Falco, Nigel Greening ja Paul Symington, Mireia Torres sekä muita huippuja. 
Mielenkiintoinen sessio tiedossa!
THE PROGRAM
Wednesday – 13TH April 2011
08.00 – 08.45 Registration
08.45 – 09.00 Opening & Welcome
09.00 – 10.00 Session 1. Steps forward in Climate Change
10.00 – 10.30 Coffee Break
10.30 – 12.00 Session 2. Climate change and viticulture
12.00 – 01.30 Session 3. Climate change & oenology
01.30 – 03.30 Lunch
03.30 – 04.30 Session 4. Climate change & sparkling wines
04.30 – 05.30 Break
05.30 – 07.00 Kofi Annan: “Sustainability, climate change & the corporate world”
09.00 – 11.30 Official dinner
Thursday – 14TH April 2011
09.00 – 10.30 Session 5. Climate change in Spain
10.30 – 11.00 Break
11.00 – 11.30 Session 6. Packaging, transit & closures
11.30 – 12.30 Session 7. Emissions of CO2 or energy conservation
12.30 – 02.00 Session 8. Tasting
02.00 – 03.30 Lunch
03.30 – 04.45 Session 9. Organic and Biodynamic viticulture vs. climate change
04.45 – 06.00 Session 10. The future of the wine industry in relation with the climate change 06.00 – 06.30 Closing Ceremony

Englantilaiset kuohuviinit



Maailmalla puhutaan, tai siis englantilaiset viinilehdet puhuvat maan menestyneistä kuohuviineistä. Kilpailuissa on tullut myös reippaasti palkintoja. Jotain siis tämän takana on. Helsingin Munskänkarna järjesti maistelun asian selvittämiseksi.
Historiankirjoista löytyy maininta vuodelta 1622 kuohuvasta viinistä: brisk and sparkling. Siis ennen kuplien keksijää Dom Perignonia. Kenen historiaan on oikein uskominen? 
Nyt kun ilmastonmuutos on lämmittänyt saaren ilmastoa, alkavat olosuhteet klassisten samppanjarypäleiden viljelylle olla mitä parhaimmat. Kun maaperäkin on paras mahdollinen, eli hyvin kalkkipitoinen, asioiden pitäisi olla kunnossa. 
Viljeltyjen lajikkeiden tilastoissa kärkipäätä pitävät Chardonnay ja Pinot Noir. Näiden jälkeen tulee vasta Bacchus, Seyval Blanc ja muut tuntemattomat suuruudet. Tuotantomäärät ovat häkellyttävän pieniä 11-35 hl/ha. Siis todella kaukana samppanjan sadoista. Tämä yhdessä omistautuneiden viinintekijöiden kanssa antaa syyn odottaa kiinnostavia viinejä.
Viinit maistettiin puolisokkona, joukossa oli yksi samppanja, josta ei kerrottu mikä se oli.
Kuuden viinin sarjassa kaksi nousi selvästi muiden yli. Näistä löytyi eleganssia, tasapainoa, vivahteikkuutta. Kysymys oli kumpi oli samppanja ja kumpi todella hyvä kuohuviini. Muut viinit olivat jokainen omalla tavallaan ”outoja”, mutta teknisesti kohdallaan. Vuoden Viinit-kilpailun kuohuviinisarjassa eteen tuli hurjempia luomuksia:)
MItä tapahtui kun viinit paljastettiin? Pieleen meni. Ei kumpikaan hehkuttamistani viineistä ollut samppanja. Molemmat olivat Nyetimberin kuohuviinejä. Siis erittäin hyviä viinejä!
Tässä maistetut viinit:
Chapel Down Vintage Reserve Brut NV
– 55% Reichensteiner, 30% Rivaner (Müller-Thurgau), 15% Pinot Noir
• Denbies Wine Estate Cubitt Reserve 2006
– 100% Pinot Noir
• Ridgeview Merret Bloomsbury Cuvée 2008
– 54% Chardonnay, 26% Pinot Noir, 20% Pinot Meunier
• Nyetimber Classic Cuvée 2006
– 55% Chardonnay, 23% Pinot Noir, 22% Pinot Meunier
• Nyetimber Blanc de Blancs 2001
– 100% Chardonnay
  • Jacquesson Cuvée No 734
-Pinot Meunier (37 %), Chardonnay (36 %), Pinot Noir (27 %)

KIINALAISET TAAS OSTOKSILLA



Kiinalaiset pistävät tuulemaan muuallakin kuin Bordeaux´ssa. Nyt sijoittajaryhmä on ostanut viinitilan Uuden-Seelannin Hawkes Baysta. Paritua Vineyards vaihtoi omistajaa edullisesti velkojensa vuoksi ja kauppahinnaksi jäi 10 miljoonaa dollaria. Alalla ollaan tyytyväisiä kauppaan, sillä se avaa ovia muillekin uusseelantilaisille viineille Kiinassa.
Tila oli pahasti velkaantunut talouskriisin ja sen myötä syntyneen ylitarjonnan vuoksi. Nyt 54 hehtaarin tilan tuotokset lähtevät Kiinaan, vaikka siellä toistaiseksi suosituimpia ovatkin ranskalaiset luonnonkorkilla suljetut punaviinit. 

5.4.2011

BORDEAUX´N ALKOHOLIT TAIVAISSA



Bordeaux´n 2010 vuosikerran viinien alkoholipitoisuudet ovat jo niin korkeat, että se uhkaa alueen klassista viinityyliä. Alkoholipitoisuudet huitelivat 15 prosentin tietämillä jo ennen sadonkorjuuta ja viinien luonne alkaa olla noilla prosenteilla jo tiessään.
Merlot´n parempi kypsymiskyky Bordeaux´ssa on viime vuosina kääntynyt sitä vastaan ja nyt pitäisikin saada hitaammin kypsyviä klooneja sekä käyttää laajemmin hiivoja, jotka tuottavat matalampia alkoholipitoisuuksia.