VIINIARVOSTELUN TULEVAISUUS?
Kenellekään ei tule yllätyksenä, että hyvät arvostelut
lehdessä tai kilpailussa saanut viini myydään loppuun alta aikayksikön. Entä ne
reppanat, jotka haukutaan lyttyyn? Tätähän ei usein tapahdu, mutta kyllä jäävät
oman onnensa nojaan hyllyyn tai omapäisten viininnauttijoiden kulutettavaksi.
Tarkoitan tässä omapäisyydellä niitä, jotka eivät annettuja pisteitä tuijota.
Lähes kaikilla arvioijilla on kuitenkin oma makunsa,
joka vääjäämättä vaikuttaa pisteiden antoon. Siksi usein onkin hyvä koota
raati, jossa keskiarvon mukaan viinit rankataan. Raadillakin on toki väliä.
Kansainvälisissä raadeissa eri maiden viinit saavat tasaisemmin pisteitä. Samoin
käy maissa, jotka eivät itse valmista viiniä. Sen sijaan kun viinejä arvioivat
viinimaan omat arvioitsijat, tuntuu pisteitä menevän kummasti kotiinpäin. Maku
kun on tottunut yleensä eniten oman maan viineihin. Jos on tottunut juomaan Australian
15 % shirazia, moni viini tuntuu kepeältä. Italian VinItalyssa tuomaroituani
jokunen vuosi sitten tuomareita oli 115, joista suurin osa oli italialaisia ja
kuinka ollakaan, muiden maiden viinit eivät kovin hyviä sijoja kisassa saaneet.
Toki valtaosa viineistäkin oli italialaisia, mutta 3660 viinin joukossa pitäisi
myös muiden tulla esille tasapuolisessa kilpailussa.
Meillä kotimaassa viinejä arvioivat yksittäiset arvioijat
tai raadit lehtiin, bloggarit, viinikirjailijat ja Vuoden Viini-kilpailu,
muutamia mainitakseni. Melkoinen porukka näin pieneen maahan. Viinioppaitakin
löytyy kympin viineistä niihin, joissa kaikki Alkon ja laivojen viinit on
pisteytetty. Valtava urakka lukijalle, ellei ole löytänyt mieleistään
arvioitsijaa, jonka kanssa maku käy yksiin. Tietoa analyyttisestä maistamisesta
on ainakin useilla vakiintuneilla maistajilla. Löytyy toki myös blogeja, joissa
avoimesti kerrotaan heti alkuun, ettei tiedetä viineistä mitään, mutta
oppimassa ollaan. Sekin on mielestäni aika hauska tapa lähestyä asiaa, sopii
itse asiassa monelle aloittelijalle. Tietolähteenä blogeja on mahdoton pitää,
viimeksi eilen törmäsin blogiin, jossa tammeton chablis arvioitiin erittäin
tammiseksi ja kyseessä on hyvin aktiivinen bloggaaja. Viini ei kuitenkaan ole
vakava asia, eikä sitä pitäisi kenenkään harrastajan ottaa liian vakavasti. Kyse
on pitkälti makuasioista, mutta tammi, viinin happoisuus, tanniinisuus,
hedelmäisyys jne. eivät ole makuasioita, niitä joko on tai ei ole. Vakavampi asia viini on niille, jotka viiniä
tuottavat tai myyvät, homma on totista totta ja arviot vaikuttavat voimakkaasti
työhön.
Viinimaailmassa puhutaan paljon parkerismista, yhden
yksittäisen arvioitsijan ”miljoonan dollarin nenästä”, joka löytyy Robert
Parkerista. Parkerin antamilla pisteillä on viinimaailmassa takuulla valtavin
vaikutus. Mistä Parker pitää, hinta hyppää ja viinejä tehdään myös hänen
makunsa mukaisiksi. Parkerkin joskus jättäytyy kokonaan hommista, mitä sitten?
Onko viinimaailma jo valmis näin sosiaalisen median aikana luottamaan enemmän
kuluttajien makuun? Tärkeää olisi saada keskustelua aikaiseksi viineistä ja lisää
kuluttajien maistamiskokemuksia sivustoille. Näin saadaan kuluttajien oma
raati, joka on loppujen lopuksi se kaikista tärkein. Viinitalojen kotisivut
joutavat pian niin ikään romukoppaan. Niissähän ainoastaan kehutaan viinejä ja
mikäli tarvitset jotain faktatietoja, niitä on sieltä viinitarharomantiikan
keskeltä usein vaikea löytää. Tilan yhteystiedot ja viinifaktat riittäisivät
mainiosti. Tulevaisuudessa meidän pitäisi siis jokaisen olla enemmän oman
viinimakumme herra.