Johan on markkinat - Murcia IV

Vaikka suomalaiset ovat olleet vuosikausia suuria Espanjan viinien ystäviä, Murcian viinejä löytyy Alkon valikoimista hämmästyttävän vähän. Vanhin ja tutuin luomuviini, Casa de la Ermita ja jollain ihmeellä alle kympin hinnalla vuosia listoilla keikkunut Hécula ovat kuitenkin pitäneet pintansa.
Oliivipuuetiketistään tuttu Casa de la Ermita on joutunut naapurissa sijaitsevan Bodegas Hacienda del Carchen hoteisiin, mutta toiminta jatkuu muuten ennallaan. Moderni ja vauraan oloinen Hacienda del Carche on sijoittajien ja yksityisten perheiden omistama viinitalo, joka on perustettu vuonna 2006.

Hehtaareja on sata ja talo on täynnä uutta teknologiaa. Kolme metriä maanpinnan alapuolella sijaitseva kellari vetää 600 tynnyriä ja kosteus pidetään tasaisena koneellisesti.
35.000 litran tankkeja on kaksitoista ja 300.000 litran kuusi, yksi kullekin päälajikkeelle. Myös tämä talo valmistaa eisweinia, noin tuhat pulloa vuodessa ja pienestä tuotannosta huolimatta viinille on erikoispullon vuoksi oma pullotuslinjansa. Alueen perinteisten lajikkeiden lisäksi Pedro Ximenez´iäkin viljellään, mutta se käytetään balsamiviinietikan valmistukseen.

Bodegas San Isidro on niin ikään yksi Jumillan jättiläisistä. Tämä talo työskentelee 750 viljelijän kanssa, jotka kaikki ovat osakkeenomistajia ja heille maksetaan rypäleistä laadun mukaan.
Talolla on 20 omaa brändiä ja marketeille, kuten Carrefourille tuotettavien viinien kanssa erilaisia tuotteita on 40. Viime vuonna tuotettiin viiniä 12 miljoonaa litraa, mutta kapasiteettia riittäisi 52 miljoonaan litraan.
Vientiin menee suurin osa, 60%, kuten monella muullakin jättitalolla.

Bodegas San Dionisio Albacetessa, La Manchan puolella, ei sekään mikään pikkupaja ole, kuten kuvasta näkyy. Vuonna 2012 talossa prosessoitiin viiniksi 29 miljoonaa kiloa rypäleitä, joista 2 miljoonaa valkoisia lajikkeita, Macabeoa, Airénia ja Sauvignon Blancia.
He kertoivat olevansa maailman suurin Monastrellin tuottaja 20 miljoonan kilon vuosituotannollaan. Omia brändejä tuotetaan 1,5 miljoonaa pulloa ja 600.000 litraa bag-in-boxissa per vuosi. Talon oliiviöljy on taivaallisen hyvää ja sitäkin tuotetaan 650.000 litraa vuodessa, josta 90% menee vientiin.

Kalifornian Ridge Vineyardsin Paul Draperilta on haettu oppia Bodegas Carchelon viininvalmistukseen. Täällä unohtui edellisen päivän tehdasmaisuus ja päästiin puhumaan mm. kastelun ja rypäleiden kuorien kypsyyden merkityksestä lopullisen viinin laatuun.
Carchelolla ei uskota lajikkeisiin, vaan pikemmin ympäristöön, missä ne kasvavat. Kastelua on käytettävä tällä kuumalla alueella aina tarpeen mukaan, varsinkin Tempranillon kanssa ja muutenkin se on kuin auton air-bag,  oltava kaiken aikaa hollilla, vaikka ei tarvittaisikaan. Tällainen kastelujärjestelmä vaatii luonnollisesti myös aika lailla investointeja.
Bodegas Carchelolla on laitettu viinivalmistamo uusiksi vuonna 2008 ja tynnyreitä on joka lähtöön, myös neliskanttinen 9000 euron säiliö, jonka seinien vaihto maksaa tonnin kappaleelta.

Bodegas Viña Elenalla törmäsimme viehättävän Elenan lisäksi myös suomalaisomistuksessa olevan viinitilan Finca la Molinetan edustajaan, Eeva Blomqvistiin. La Molinetan viiniä on kuuleman mukaan saatavilla myös Alkon tilausvalikoimasta noin kymmenen euron hintaan.
Eeva kertoi Molinetalla olevan 15000 köynnöstä ja rypäleet tuodaan Elenalle valmistettavaksi.
Molinetalla on 25 suomalaisosakasta ja siellä pääsee asustelemaan puolihoidolla, 75€ per nenä per vuorokausi, Eeva hoitaa majoituspalveluja.

Elena on perheyrityksensä kolmannen sukupolven edustaja ja kasvu on mielessä tälläkin talolla. Aina yritetään jotain uutta perinteisen viininvalmistuksen lisäksi.
Helposti oksidoituvaa Monastrell-viiniä suojataan tehokkailla viilennysjärjestelmillä ja myös tarhoilla panostetaan viljelymenetelmiin, joilla saadaan kontrolloitua kuumuuden aiheuttamaa korkeaa sokeripitoisuutta.



Loistavien viinien lisäksi henkilökohtaiset kymmenen lisäpistettä Elenalle napsahti lounasravintolamme surkean cava-valikoiman aiheuttaman ongelman näppärästä ratkaisemisesta. Muut olivat jo tilanneet olutta.

Schlumbergereiden kanssa parsapöydässä

Eilen pääsin maistamaan Alsacen Schlumbergereiden viinejä parsojen parina. Talon seitsemättä sukupolvea edustavan Séverine Schlumbergerin mukaan he haluavat päästä eroon Alsacen perinteisestä maineesta ja tekevät moderneja, raikkaan sekä kuivemman tyylin viinejä.
Ja viinit puhuivat puolestaan. Talon Pinot Blanc ja Pinot Gris Les Princes Abbés´ssa oli molemmissa hienoa hapokkuutta, varsinkin Pinot Gris´n yleensä melko raskasta hedelmää tukemassa. Happorakenne teki viinistä yllättävän raikkaan kumppanin kampasimpukoille ja suhteellisen tuhdille parsapannacottalle. Pinot Blanc toimi myös täydellisesti klassisen parsa-annoksen parina.

Oma vanha suosikkini, Schlumberger Riesling Grand Cru Saering menee aina ihan sellaisenaankin, mutta oli myös kuin tehty paneroidulle kuhalle hollandaisekastikkeella. Ainoa viini, joka ei tarjotun ruoan kanssa pärjännyt, oli Gewürztraminer Vendange Tardive Cuvée Christine, mutta tämä johtui nimenomaan talon kevyemmästä tyylistä. Kumppanina ollut tarte tatin oli sen verran makea, että viini olisi tarvinnut reippaasti enemmän sokeria. Viini siis viininä, sellaisenaan se oli mainio.

Séverine kertoi heidän suhtautuvan viinitarhojen hoitoon kuin puutarhaan, vaikka kyseessä onkin Alsacen mittakaavassa valtava talo, 113 hehtaaria, joista Grand Cru tarhoja on 70. Viime vuosina on käyty paljon keskustelua alueen Grand Cru-luokituksesta, tarhojen määrästä ja viinien laadusta. Hanke, jossa Grand Crun alle tulisi uusi laatuluokitus, hämmentäisi Séverinen mukaan takuulla kuluttajia, mutta toisaalta loisi painetta laaduntarkkailulle. Tällä hetkellä Grand Cru-tarhoja on Alsacessa liikaa ja siinä käy kuten muillakin vastaavilla alueilla, määrä menee laadun edelle.

Séverine puhuu mielellään viinin ja ruoan yhdistämisestä, jatkuva viinien pisteytys ja snobbailu saisi hänen mielestään joutaa romukoppaan. Schlumbergerin viinit ovat kyllä saaneet mainetta Wine Spectatorissa ja Decanterissa, mutta tärkeintä on päästä lähelle kuluttajaa. Siinä eivät pisteet, ammattilehdet ja sommelierit Séverinen mukaan paljon auta, vaan itse on päästävä kuluttajien keskuuteen.

Kaikki maistamamme viinit löytyvät Alkon tilausvalikoimasta ja vuosikertaa 2010 Séverine kehui parhaaksi sitten 1970-luvun.

Séverinen mukaan suurin osa tuottajista mielestään onnistuu jokaisen vuosikerran kanssa "hyvin", mutta suorapuheisesti hän suositteli vuoden 2010 lisäksi vuosia 2008 ja 2009 hyvinä ja sitten taas huonoja ovat vuosien 2003 ja 2006 viinit, loput ainoastaan keskinkertaisia.

Murcian ruokapöydässä - III

Murcia on ehdottomasti punaviinien valtakuntaa, mutta kyllä siellä ihan mainioita valkoviinejäkin on. Yleisimmät Macabeo ja Airén, sekä Moscatel, Chardonnay ja Sauvignon Blanc poimitaan melko aikaisin, jotta niihin saadaan raikkautta tällä kuumalla alueella. Näitä viinejä tarvitaan kesän lämmössä vaikkapa merenelävien parina, eivätkä alueen roséviinit nekään ole hullumpia. Parhaat Monastrell-rosét ovat runsaan hedelmäisiä ja todella kauniin purppuranpunaisia väriltään.

Murcian perinteinen ruokakulttuuri sisältää runsaita tapaksia ja tuhtia maalaisruokaa. Tapaksissa mustekalaa syödään eri muodoissaan, leipästen päällä tarjotaan ensalada rusaa (venäläistä salaattia) anjovisten kera, pöytään kannetaan savustettuja tai keitettyjä katkarapuja, kuivattua tonnikalaa, kuivattua kalanmätiä, juustoja, verimakkaroita, kinkkua, chorizoa, täytettyjä pasteijoita ja niitä kuuluisia tomaatteja sekä härkäpapuja. Suolatut mantelit ja murskatut oliivit kuuluvat myös jokaiseen pöytään.

Parhaimillaan ruokailu tapahtuu suurella porukalla kovassa metelissä. Pitkässä pöydässä syödään mutkattomasti sormin tai omalla haarukalla eri lautasilta napsien ja pöytään kannetaan kaiken aikaa uusia herkkuja.

On hyvä muistaa tapaksia nauttiessa, että niiden jälkeen syödään sitten usein vielä vaikkapa migas-paistosta tai paellan tyyppistä riisiä äyriäisillä tai lihalla, usein paikallisella riistalla, kuten kaniinilla höystettynä.

Nälkä täällä ei jää missään kohtaa ja päivän tuhteihin ruokailuihin on hyvä varautua nauttimalla aamukahvin kanssa kepeästi viipale paahdettua maalaisleipää, johon on siipaistu päälle tuoretta tomaattimurskaa, oliiviöljyä ja valkosipulia.

Espanjalaiset ovat tunnettuja myös makeista viineistään sekä rakkaudestaan jälkiruokiin, joiden parina makeat Monastrell-viinit sopivat kuin nenä päähän.

Makeita viinejä Murciassa valmistetaan joko väkevöimällä tai luonnollisesti. Mahdollisimman pitkän kypsymisajan jälkeen rypäleisiin on konsentroitunut paljon sokeria ja käyminen keskeytetään, kun alkoholia on 14-16%, jolloin viineihin jää runsaasti jäännössokeria.
Myös eisweinia, eli jäädytetyistä rypäleistä valmistettua viiniä maakunnasta löytyy, vaikka ei ihan heti uskoisi.

Ateria päätetään kahvilla, lyhyellä ja mustalla. Mahtavaa.

Murcian lämpimät viinialueet - II

Murcian viinialueista D.O. Jumilla on suurin ja meilläkin tunnetuin. Jumillassa viiniä tuotetaan noin 30.000 hehtaarilla ja viinitaloja on nelisenkymmentä. Jumillassa, kuten muillakin alueilla Yeclassa ja Bullasissa, lähes täysin luonnonmukainen viininviljely on kuuman ja kuivan ilmaston sekä hiekkaisen ja kivisen maaperän ansiosta helppoa. Homeet ja muut sienitaudit ovat melko vieraita ja ainoa varsinainen riesa alueilla on Lobesia Botrana - eurooppalainen viinikirva, jonka leviämistä estetään aiheuttamalla "seksuaalista sekaannusta" viinitarhoilla. Tällöin vastakkaisen sukupuolen feromonituoksua laitetaan pusseissa tai kapseleissa tarhoille, jolloin kirva kiinnittää huomionsa näihin keinotekoisiin flirttimenoihin ja lisääntyminen rajoittuu.

Muutoin tarhoilla käytetään yleensä ainoastaan rikkiä ja kuparia, teollisia kemikaaleja ei juuri tarvita.
Kuuman ilmaston vuoksi sokeria rypäleisiin kertyy kiitettävästi ja viineissä onkin helposti 15% alkoholia tai jopa sen yli. Robert Parker on myös tykästynyt näihin mielestään "erilaisiin ja vahvoihin" viineihin ja rankannut niitä 90 pisteen tietämille.
Kuumimmilla tasangoilla rypäleiden fysiologinen kypsyminen on välillä kovilla, eli kuoret, hedelmäliha ja siemenet eivät kypsy kuumuuden vuoksi tasaisesti ja viinien lopullista tasapainoa on hankala hakea.

Espanjan Monastrellin väri, alkoholipitoisuus ja rakenne eroaa ranskalaisesta Mourvèdresta, happoja jälkimmäisessä on 7g/l ja Murciassa yleensä 6g/l.
Hienon värinsä vuoksi Monastrellia on myös aikoinaan kuskattu rekkakaupalla Riojaan antamaan paikallisiin sekoituksiin tummuutta.
Parhaimmillaan Monastrell on kauniin, tumman purppuranpunainen ja aromeiltaan intensiivinen, täyteläinen sekä runsaan hedelmäinen. Yleensä viinit käytetään noin 25 asteen lämpötilassa lajikkeen hienon hedelmäisyyden säilyttämiseksi. Korkeaa alkoholipitoisuutta laadukkaissa viineissä tasapainottavat riittävä hapokkuus sekä eloisat tanniinit. Syrahin kanssa sekoitetusta viinistä näitä ominaisuuksia löytyy ainakin riittävästi, joskin mielestäni  Monastrell pärjää yksinäänkin ja on alkuperäisyydessään mahtava.

Murcia - pala kuuman kuivaa Espanjaa I

Viimeisten lumirippeiden sulamista odotellessa tuli käytyä vielä maistamassa meikäläiseen talveen sopivia tuhannen tuhteja Monastrell-viinejä Murcian viinialueilla Jumillassa, Yeclassa ja Bullasissa. Vanhoista, osin phylloxeralta säästyneistä köynnösvanhuksista valmistetaan näiden kolmen alueen viinitarhoilla reippaan alkoholipitoista viiniä, joka paikoin väkevyydessään saa jopa portviinimäisiä piirteitä - mutta hyvää on.

Vettä täällä saadaan todella vähän ja harvoin, siksi kuivuutta ja kuumuutta kestävät lajikkeet, kuten Monastrell ja Syrah ovat alueen suosikkeja, itseoikeutettuna kuninkaana tietty alkuperäislajike Monastrell.

Valkoisten lajikkeiden kärjessä ovat Macabeo ja Airén, jotka yllättivät mineraalisella raikkaudellaan korkealla sijaitsevilta tarhoilta tuotettuina.
Täällä kuitenkin on paras juoda punaviiniä, varsinkin topakoiden paikallisruokien parina.

Alkutapasten ja raakojen härkäpapujen jälkeen kepeä annos migas-paistosta lounaaksi pitää paatuneimmankin viininmaistajan reippaana koko päivän.
Migas on maaseudun ruokaa, jossa jauhoja tai leivänmuruja paistetaan avotulella öljyn ja valkosipulin kanssa. Joukkoon lisätään lihaa, makkaraa tai kasviksia. Aamutuimaan pelkkä valkosipuliversio tuoreen leivän ja tomaattien parina vie uuteen päivään sekin kummasti. Tomaateista löysimme varsinaisen aristokraatin, tomaattien ibericon, raf-lajikkeen (Solanum lycopersicum), jolle en ole maistanut vertaista.

Tomaatit lohkoiksi ja paikallista oliiviöljyä sekä suolaa pinnalle, yksinkertaisen taivaallista.

Enologian professori Nuria Marti Bruña opasti meidät matkan aluksi näiden kolmen viinialueen perustietoihin. Olimme kuulemma onnistuneet heti ensimmäisellä lounaalla Murcian Real Casinolla maistamaan yhden alueen parhaista viineistä, Yeclan Casa Ciscan, josta ei aina ollut helppoa laittaa paremmaksi.
Tämä Bodegas Castañon viini oli myös matkan viimeisessä virallisessa tastingissä maistossa ja jäi itselleni sieltäkin mieleen matkan parhaimmistoon kuuluvana.
Nuria Martin seurassa kävimme läpi eri alueiden maaperiä, korkeuseroja ja lämpötilavaihteluita, jotka hyvin selittävät viinien monimuotoisuutta. Bullasin viinit voivat olla jopa tuhannen metrin korkeudessa ja talvella ne saavat reippaan lumipeitteen.

Eisweiniakin Bullasissa tuotetaan, sen verran kylmää talven alkaessa on, että pakkanen pääsee puraisemaan rypäleitä.
Kaikilta alueilta löytyy köynnöksiä alkuperäisellä juurakollaan, phylloxera kun ei kovin kuivasta hiekkamaasta tykkää. Vanhimmat köynnökset saattavat hyvinkin olla 60-vuotiaita ja tuottavat kilon verran rypäleitä, paikoin jopa reippaasti sen alle. Tästä syystä osa tuottajista on istuttanut näiden pienituottoisten köynnösten tilalle tehokkaampia ja tuottavampia köynnöksiä sekä samassa rytäkässä usein myös uusia lajikkeita.
Nuria Martin mukaan Tempranillo ei maaperän korkean pH:n vuoksi Murcian alueilla viihdy ja siitä saimmekin maistaa erilaisia enemmän tai vähemmän onnistuneita versioita matkan edetessä. Monastrell, joka hallitsee 80% istutuksista, oli parhaimmillaan sellaisenaan tai omaan makuuni Cabernet Sauvignonin kanssa, joka antaa hillomaisen kypsään viiniin hieman enemmän rakennetta.

Kuten monilla muillakin lämpimillä alueilla, mitä korkeammalla viiniä viljellään ja mitä suuremmat vuorokauden lämpötilavaihtelut ovat, sitä enemmän viinit saavat konsentraatiota ja näin on Murciassakin.
Päiväsaikaan voidaan huidella lähellä kolmeakymmentä astetta ja yöllä painua kymmenen kieppeille, joka jäähdyttää rypäleitä mukavasti seuraavaa kuumaa päivää varten.
Vuoden keskiarvolämpötila on 16 astetta celsiusta ja pakkaselle mennään marraskuusta-maaliskuuhun.
Kasvukauden aikana köynnösten lehvästöjen annetaan kasvaa melko korkeaksi, jotta rypäleille saadaan varjoa ja kastelua tarvitaan vähemmän tai ei lainkaan.
Vanhimmista köynnöksistä saatavien parhaiden viinien hinnat saattavat nousta 70-100 euroon pullolta, mutta ei köynnöksestäkään saada aina edes yhtä pullollista. Nuria Martin mukaan Murciasta saa laatuviiniä jo viidestätoista eurosta alkaen ja nyt viineihin yritetään saada lisää ikääntymispotentiaalia, mutta vähemmän tammen aromeja. Modernimmat tuottajat ovatkin siirtyneet suurempiin tammitynnyreihin perinteisten 225-litraisten sijasta, jotta tammi ei pääse peittämään viinin hedelmää alleen. Laatu paranee Martin mukaan kohisten nyt, kun tuottajat ovat oppineet ymmärtämään Monastrellia paremmin ja uskoneet, että aina se ei tarvitse tammea lainkaan.

CARELIAN MAGNUMVIIKOT TULOSSA

Eilen maisteltiin Töölön "helmien", Carelian, Kuun ja KuuKuun herkkuja sekä hyviä viinejä. Näissä paikoissahan on yksi kaupungin parhaista viinivalikoimista, varsinkin laseittain.

Pakko laittaa kalenteriin teemaviikoista 13.5. alkavat Riesling-magnumit, jolloin parin viikon ajan avataan Saksan huippuviinejä. Sommelier Iisa Nuotio lupasi, että viinejä varataan tasaisesti molemmille viikoille, etteivät parhaat mene päältä heti kärkeen. Tarkemmat tiedot viineistä löytyvät Carelian kotisivuilta ajankohtaista-osiosta.

Maistoon pääsevät mm. viimeiset pullot Fritz Haagin pojan, Thomasin valmistamaa ja ainoastaan Careliaa varten magnumiin pullottamaa rieslingiä. Suosittelen!

Syksyllä Careliassa täytyykin käydä tiuhaan, sillä syyskuun kaksi ensimmäistä viikkoa on varattu samppanjalle ja marraskuun pari alkuviikkoa maistellaan Piemonten viinejä ja toivottavasti myös jo Alban tryffeleitä.

Carelian ja muiden Asta Nurmilaukkaan ravintoloiden mainioiden viinien maahantuonnista vastaa Tuomo Laitinen, joka kertoi käyneensä taas maailmalla maistelemassa uusia vuosikertoja ja syksyllä on luvassa uusia viinejäkin.

PARSAKAUSI KORKATTU CENTER-INN RAVINTOLOISSA!

Mahtavaa, sieltä se kevät tulee - ensimmäiset parsat on ainakin nautittu!

Vuodesta 1983 parsaviikkoja pyörittänyt ydinkeskustan Center-Inn ravintolarypäs ei pettänyt tälläkään kertaa. Tuoreet parsat tulevat tällä hetkellä vielä Perusta ja Hollannista, mutta kyllä niilläkin kelpaa.

Maistoimme Lansonin rosén sekä Vuoden Viinit-kilpailussa kultaa sarjassaan napanneen Cono Sur Bicicleta Rieslingin kanssa klassista parsakeittoa pecorinolla ja sitruunaisella mascarponella maustettuna. Toimii!

Tästä parsan ja maissikanan pariin samoilla viineillä, jotka hyvin leikkasivat parmankinkkuun käärityn parsakimpun ja yrtti-tryffelivoin kanssa tarjotun grillatun kananrinnan hienoista rasvaisuutta.
Eikä jäänyt nälkä, kun seuraavaksi testasimme Cono Sur Bicicleta Pinot Noirin ja edelleen Rieslingin kanssa annoksen, jossa oli parsojen lisäksi juuri sopivasti savustettua lohta sekä rypsipossua. Listalta nämä löytyvät omina annoksinaan. Hyvää.

Tämän kevään parsalistalle ovat keittiömestarit loihtineet näiden maistamiemme annosten lisäksi muita uutuuksia kuten parsaa, siikaa ja katkarapuja ja valkosuklaisen parsa-marjakimaran.

Parsaa kuluu Center-Inn-ravintoloissa keväisin 5000 kg, joten ihan näpsästi riittää keittiössä kuorimista.

Harvemmin tulee parsaa nautittua jälkiruoassa, mutta marinoituna marjojen parina, aavistus parsaa sopi aivan mainiosti. Suosittelen lämpimästi pientä varaslähtöä kevääseen, kun ei se muuten näytä tulevan!