12.1.2013

BURGUNDI 2011 LONTOOSSA



BURGUNDI 2011 LONTOOSSA
Kun Burgundi on päässyt jaloilleen hienoisen laadullisen alamäen jälkeen vuosien 2009 ja 2010 huippuviinien ansiosta, tästä on helppo jatkaa eteenpäin. Kysyntää riittää, sillä aasialaisetkin ovat heränneet huomaamaan näiden eleganttien viinien vetovoiman. Sitä löytyy myös 2011 vuosikerran viineistä, joita kävin Lontoossa maistamassa tammikuun riemuksi.


Vuosien 2009 ja 2010 tasolle 2011 ei riitä, mutta näiden viinien eduksi voidaan katsoa aikaisempi juotavuus, eli viinit tarvitsevat vähemmän kellarointiaikaa. Näitä voi siis alkaa nauttimaan siinä, kun odottelee vuoden 2010 viinien kypsymistä. Aloittelevalle Burgundinystävälle nämä viinit sopivat myös kuin nenä päähän hedelmäisyytensä ansiosta.

Kasvukausi alkoi aikaisin ja kukinta oli toukokuun puolenvälin tienoilla, sillä huhtikuussa oli jo kesäisen lämmintä. Heinä-elokuussa sitten keli muuttui sateen ja auringon sekamelskaksi, jolloin viljelijät joutuivat panemaan parastaan pitääkseen köynnökset terveinä. Vanhat köynnökset selvisivät tästä paremmin, sillä niiden juurastot ovat kaivautuneet riittävän syvälle tasapainon ylläpitämiseksi. Sadonkorjuu alkoi elokuussa, joka on tapahtunut ainoastaan vuosina 1719, 1822, 1893, 2003 ja 2007 ja sadosta tuli suhteellisen pieni. Hankala kasvukausi teki rypäleistä pieniä ja konsentroituneita ja niistä löytyi normaalia vähemmän happoja. Sekä alkoholi- että malolaktinen käyminen tapahtuivat melko reippaasti ja seuraavana keväänä tynnyrikypsyminen olikin edellä aikataulusta. Viineistä tuli hedelmäisiä ja monien maistamisten joukosta paikoin jopa herkullisia, joten tätä vuosikertaa kannattaa kyllä ostella.


Jacques Devaugue Domaine L´Arlot´lta kehuu erityisesti vanhoista köynnöksistä tehtyjen punaviinien rakennetta, napakkuutta ja eleganssia. Hänen mielestään viineistä löytyy tyylikkyyttä, joka johtuu happojen ja hedelmän loistavasta tasapainosta. Vuoden 2011 valkoviinejä hän ei kehota pitkiä aikoja kypsyttämään, sillä niistä puuttuu vuoden 2010 uskomaton hapokkuus. Hedelmä on kypsää ja sitä on paljon, mutta viineissä on myös raikkautta, joten runsaus ei tee viineistä raskaita. Satoja viinejä oli maistelemassa myös viiniguru Jancis Robinson, hänen kommenttinsa löytyvät www.jancisrobinson.com- sivustolta. 




Ohjelmasta löytyi  Masters of Wine Instituutin järjestämä ”How to make best of Burgundy”, jossa Etienne Montille (Domaine Montille), Dominique Lafon (Domaines des Comtes Lafon), Bernard Hervet (Domaine Faiveley) ja Benjamin Leroux kommentoivat vuosikertaa ja vertailivat valko- ja punaviiniensä valmistusmenetelmiä, kokeiluja ja kokemuksia. Melko yksimielistä nyökyttelyä, mutta oppimismielessä mielenkiintoinen katsaus sekä maistamiskokemus omaa laatuaan, kuten aina viinintekijän johdolla.

L´Union des Grands Crus de Chablis´n tastingissä tutkittiin eri tuottajien tyylillisiä eroja näiltä huipputarhoilta. Seitsemän Grand Cru´ta ovat vierivieressä rinteessä kaikkiaan sadan hehtaarin alueella ja niiden tuotanto on Chablis´n kokonaistuotannosta vain 2%. Les Clos (26 ha) tuntui olevan oma suosikki useimpien tuottajien viineissä. Nämä viinit ovat topakoita, pitkäikäisiä ja maskuliinisia. Vaihteluakin riittää, sillä tähän 26 hehtaarin mahtuu monenlaista maaperää.                                                                                                                  Helpoimmin lähestyttävä viineistä on Grenouilles, joka on lähinnä jokea ja kukkaisuutta löytyy Blanchot´in viineistä. Eleganteimpia viinejä tulee Vaudésir´in 14 hehtaarin tarhoilta. Vaudésir jää täyteläisempien ja rakenteikkaampien Valmur´in ja Preuses´in väliin. La Moutonnen 2,35 hehtaaria sijaitsee kahden viimeisen tarhan alueella ja saa siten osansa tyylistään molemmista sekä poikkeuksellisesti luvan Grand Cru statukseen. Bougros on puoliksi Domaine William Fèvren valtakuntaa, viinit ovat runsaita ja pyöreitä ja koko repertuaarin maistettuani voin sanoa, että valtakunnassa kaikki hyvin.

 
L´Union des Grands Crus de Chablis´iin kuuluu 13 tuottajaa. Satomääriä on rajoitettu, silmuja saa jättää 75.000 hehtaarille ja tarhojen minimi-istutustiheys on 8000 köynnöstä hehtaarilla. Lannoitteiden tulee olla orgaanisia ja ainoastaan käsin poiminta on sallittua. Kaikki tuottajat eivät halua yhdistykseen liittyä, vaikka ideana on modernisti jakaa ajatuksia ja kokemuksia sekä vierailla toistensa luona, jolloin ne parhaat ajatukset yleensä syntyvät. Omat suosikit tuottajista olivat Domaine Pascal Bouchard, Château Grenouilles, William Févre ja Domaine des Malandes, mutta ei siellä huonojakaan ollut.