BURGUNDI 2011 LONTOOSSA
Kun Burgundi on päässyt jaloilleen hienoisen laadullisen
alamäen jälkeen vuosien 2009 ja 2010 huippuviinien ansiosta, tästä on helppo
jatkaa eteenpäin. Kysyntää riittää, sillä aasialaisetkin ovat heränneet
huomaamaan näiden eleganttien viinien vetovoiman. Sitä löytyy myös 2011
vuosikerran viineistä, joita kävin Lontoossa maistamassa tammikuun riemuksi.
Vuosien 2009 ja 2010 tasolle 2011 ei riitä, mutta näiden
viinien eduksi voidaan katsoa aikaisempi juotavuus, eli viinit tarvitsevat
vähemmän kellarointiaikaa. Näitä voi siis alkaa nauttimaan siinä, kun odottelee
vuoden 2010 viinien kypsymistä. Aloittelevalle Burgundinystävälle nämä viinit
sopivat myös kuin nenä päähän hedelmäisyytensä ansiosta.
Kasvukausi alkoi aikaisin ja kukinta oli toukokuun
puolenvälin tienoilla, sillä huhtikuussa oli jo kesäisen lämmintä.
Heinä-elokuussa sitten keli muuttui sateen ja auringon sekamelskaksi, jolloin
viljelijät joutuivat panemaan parastaan pitääkseen köynnökset terveinä. Vanhat
köynnökset selvisivät tästä paremmin, sillä niiden juurastot ovat kaivautuneet
riittävän syvälle tasapainon ylläpitämiseksi. Sadonkorjuu alkoi elokuussa, joka
on tapahtunut ainoastaan vuosina 1719, 1822, 1893, 2003 ja 2007 ja sadosta tuli
suhteellisen pieni. Hankala kasvukausi teki rypäleistä pieniä ja
konsentroituneita ja niistä löytyi normaalia vähemmän happoja. Sekä alkoholi-
että malolaktinen käyminen tapahtuivat melko reippaasti ja seuraavana keväänä
tynnyrikypsyminen olikin edellä aikataulusta. Viineistä tuli hedelmäisiä ja
monien maistamisten joukosta paikoin jopa herkullisia, joten tätä vuosikertaa
kannattaa kyllä ostella.
Jacques Devaugue Domaine L´Arlot´lta kehuu erityisesti
vanhoista köynnöksistä tehtyjen punaviinien rakennetta, napakkuutta ja
eleganssia. Hänen mielestään viineistä löytyy tyylikkyyttä, joka johtuu happojen
ja hedelmän loistavasta tasapainosta. Vuoden 2011 valkoviinejä hän ei kehota
pitkiä aikoja kypsyttämään, sillä niistä puuttuu vuoden 2010 uskomaton
hapokkuus. Hedelmä on kypsää ja sitä on paljon, mutta viineissä on myös
raikkautta, joten runsaus ei tee viineistä raskaita. Satoja viinejä oli maistelemassa
myös viiniguru Jancis Robinson, hänen kommenttinsa löytyvät
www.jancisrobinson.com- sivustolta.
Ohjelmasta löytyi Masters of Wine Instituutin järjestämä ”How to
make best of Burgundy”, jossa Etienne Montille (Domaine Montille), Dominique
Lafon (Domaines des Comtes Lafon), Bernard Hervet (Domaine Faiveley) ja
Benjamin Leroux kommentoivat vuosikertaa ja vertailivat valko- ja punaviiniensä
valmistusmenetelmiä, kokeiluja ja kokemuksia. Melko yksimielistä nyökyttelyä,
mutta oppimismielessä mielenkiintoinen katsaus sekä maistamiskokemus omaa
laatuaan, kuten aina viinintekijän johdolla.
L´Union des Grands Crus de Chablis´n tastingissä tutkittiin
eri tuottajien tyylillisiä eroja näiltä huipputarhoilta. Seitsemän Grand Cru´ta
ovat vierivieressä rinteessä kaikkiaan sadan hehtaarin alueella ja niiden
tuotanto on Chablis´n kokonaistuotannosta vain 2%. Les Clos (26 ha) tuntui
olevan oma suosikki useimpien tuottajien viineissä. Nämä viinit ovat topakoita,
pitkäikäisiä ja maskuliinisia. Vaihteluakin riittää, sillä tähän 26 hehtaarin
mahtuu monenlaista maaperää. Helpoimmin
lähestyttävä viineistä on Grenouilles, joka on lähinnä jokea ja kukkaisuutta
löytyy Blanchot´in viineistä. Eleganteimpia viinejä tulee Vaudésir´in 14
hehtaarin tarhoilta. Vaudésir jää täyteläisempien ja rakenteikkaampien Valmur´in
ja Preuses´in väliin. La Moutonnen 2,35 hehtaaria sijaitsee kahden viimeisen
tarhan alueella ja saa siten osansa tyylistään molemmista sekä
poikkeuksellisesti luvan Grand Cru statukseen. Bougros on puoliksi Domaine
William Fèvren valtakuntaa, viinit ovat runsaita ja pyöreitä ja koko
repertuaarin maistettuani voin sanoa, että valtakunnassa kaikki hyvin.
L´Union des
Grands Crus de Chablis´iin kuuluu 13 tuottajaa. Satomääriä on rajoitettu,
silmuja saa jättää 75.000 hehtaarille ja tarhojen minimi-istutustiheys on 8000
köynnöstä hehtaarilla. Lannoitteiden tulee olla orgaanisia ja ainoastaan käsin
poiminta on sallittua. Kaikki tuottajat eivät halua yhdistykseen liittyä, vaikka
ideana on modernisti jakaa ajatuksia ja kokemuksia sekä vierailla toistensa luona,
jolloin ne parhaat ajatukset yleensä syntyvät. Omat suosikit tuottajista olivat
Domaine Pascal Bouchard, Château Grenouilles, William Févre ja Domaine des
Malandes, mutta ei siellä huonojakaan ollut.
